Sorinaa somesta, modernista maailmasta ja siitä, millä on väliä

Nyt.fi

Viime päivinä on ollut paljon sorinaa somesta. Puhutaan puolesta ja vastaan. Malli Essena O’Neill avautuu huoliteltujen Instagram-kuvien taustalla olevista totuuksista ja samalla koko Suomi hyppii tasajalkaa innosta Snapchatiä kohtaan. Minusta julkaistiin pari viikkoa sitten juttu Nyt.fi:ssä. Eikä tarina lopu tähän.

Kaikessa on aina kaksi puolta. Some on toisaalta tehnyt ihmisistä itsetietoisempia (ja samalla tietysti itsekeskeisempiä). Mutta ei pidä unohtaa, että juuri se sama keino, joka saa ihmisen kertomaan itse suoraan, kuinka asiat ovat (tai haluavat niiden olevan) laajalle yleisölle reaaliajassa (ja nauttimaan sen aiheuttamasta dopamiinivaikutuksesta), on se keino, mitä kautta nykyään mikä tahansa tieto leviää nykyään niin nopeasti ja laajasti. Tieto ei enää yksinkertaisesti mene perinteisiä tietokanavia pitkin viestintähenkilön tai toimittajan valmiiksi pureskeltuna pakettina. Eikä takaisin ole paluuta.

Suomen nuoret tiesivät Jokelan koulusurmista ja ampujan ajatuksista ennen muita juuri somen, eli tuolloin IRC:in, avulla. Egyptin vallankumous suunniteltiin ja toteutettiin Facebookin, Twitterin ja YouTube:n avulla. Some on tuonut ihmisoikeustietoisuutta maihin, joissa perinteisessä mediassa vallitsee edelleen sensuuri. Kenestä tahansa voi somen avulla syntyä suuri blogi- tai YouTube-sensaatio lyhyessä ajassa. Some tasapäistää koko maailmaa ja tekee siitä läpinäkyvämmän. Hyvässä ja pahassa.

On hassua, kuinka paljon olen tänä vuonna miettinyt sitä, kuinka aktivoida ns. vanhempi sukupolvi somessa ja auttaa heitä ymmärtämään sen mahdollisuuksia, kun itselleni se on ollut niin luonnollinen osa elämääni siitä lähtien, kun minulla on ollut tietokone. Facebook ei ollut ensimmäinen some-kanavani. Ennen sitä oli blogit, keskustelufoorumit ja chatit sekä ikimuistoiset Lunarstorm ja IRC-galleria. Maailma on minun silmissäni aina ollut hyvin pieni ja minulla on teini-iästä asti ollut suora yhteys mitä ihmeellisimpien ihmisten kanssa hyypiöistä ja rikollisista julkisuuden henkilöihin ja suuryrittäjiin.

Samalla monet todellakin kärsivät some-riippuvuudesta ja tästä on tullut ihan uusi ongelma. Oma persoona tuntuu monella olevan riippuvainen siitä, mitä someen julkaisee ja samalla on jatkuvasti oltava ajan tasalla siitä, mitä muiden somessa tapahtuu. Aamuin illoin tuijotetaan puhelinta tai pädiä, eikä enää ole bileitä, joista ei otettaisi kuvia someen. Tässäkin on hyvät ja huonot puolensa.

Ensinnäkin olemme kaikki riippuvaisia jostain – vedestä, unesta, ruoasta, ilmasta ja muista ihmisistä. Riippuvaisuus sinänsä ei siis ole huono asia. Sairaalloinen riippuvaisuus toki on. Huonot puolensa on siinä, jos elämäänsä elää somen kautta ja some-interaktio joko kokonaan korvaa tai häiritsee aitoa sosiaalista interaktiota, niin kuin valitettavan usein tekee. Ns. “diginatiivien” on vaikea hahmottaa kuinka paljon some oikeasti on muuttanut maailmaa, mutta minkä se mitä ilmeisemmin on tehnyt, ja tulee yhä edelleen muuttamaan.

Meillä on jatkuvasti käynnissä kansainvälinen keskustelu koko maailman kanssa. Minun on yllättävän hankalaa kuvitella millainen maailma oli ennen sitä. Että en voisi tutustua keneen tahansa nopealla vilkaisulla Googleen tai että en voisi olla yhteydessä keneen tahansa. Ihminen, jota ei löydy netistä, on suorastaan ihmeellinen poikkeus. Digitaalinen jalanjälki on nykymaailmassa lähes väistämätön. Some on keino vaikuttaa omaan jalanjälkeensä ja käyttää sitä edukseen.

Minulle somella on monta eri funktiota. Se on tapa pitää yhteyttä tuttaviin, laajentaa sosiaalisia piirejäni, kasvattaa tietouttani minua kiinnostavista asioista (en lue uutisia) ja keino dokumentoida omaa elämääni, itselleni ja suurelle tuttava-, ystävä- ja läheispiirilleni. Some toimii siis kolmeen eri suuntaan – ulospäin, sisään ja sivuille. Se on sitä, mitä julkaiset ulospäin, mitä vastaanotat sisäänpäin ja mitä tästä leviää eteenpäin.

Eräässä coaching-workshopissa kysyttiin että, mitä haluaisit kertoa koko maailmalle, jos sinulla olisi 30 sekunnin ajan aikaa kertoa mitä tahansa, niin, että koko maailman kansalaiset kuulisivat sen? Some on juuri se kanava, mitä kautta voit levittää mitä tahansa sanomaa haluatkaan koko maailmalle levittää. Minkä sanoman sinä levittäisit?

Minä haluaisin levittää sen sanoman, että olemme kaikki ihmisiä ja sellaisenaan ainutlaatuisia. Olkoon kenenkin kohtalo mikä tahansa, ei kukaan ole ketään parempi tai huonompi. Synnyimme kaikki pohjimmiltaan samanlaisina. Olemme kaikki yhtä arvokkaita ja yhtä arvottomia. Ketään ei pidä arvostella, tuomita tai vertailla itseensä. Tämä tarkoittaa  myös sitä, että mitään, mitä meillä on, ei myöskään pidä ottaa itsestään selvyytenä. Voisimme olla kuka tahansa, missä tahansa. Mutta sinä olet silti sinä, tämä hetki on ainoa hetki, mikä sinulla on ja ne ihmiset, joiden kanssa olet, ovat ainoita kenellä juuri nyt on väliä. Ota kaikki irti tästä hetkestä. Hengitä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *