Uusi koti, uusi työ

CNfiNV_UwAAeFbZ.jpg_large
Kuva: Verohallinto

 

Nyt on näppärästi mennyt tasan kaksi kuukautta edellisestä olemassaoloni päivityksestä täällä blogissa. Takana on ihan mieletön kesä ja edessä vähintään yhtä mieletön syksy. Verolähettiläänä yksi tehtävistäni oli veromyönteisyyden kasvattaminen viestintätehtävissä. Ei mikään yksioikoinen tehtävä siis. Veromyönteisyys tarkoittaa siis sitä, että ensinnäkin tuntee verovelvollisuutensa ja suorittaa ne, mutta myös sitä, että on positiivinen mielikuva Verohallinnosta. Veromyönteisyys on Suomessa ennätysmaisen korkea. Veronmaksajat kokevat yhteiskunnan kustannusten maksamisen velvollisuudekseen ja pitävät Verohallinnon päätöksiä oikeina. Verohallinto seuraa veromyönteisyyttä jatkuvasti riippumattomien tutkimusten avulla. Joka tapauksessa, veromyönteisyys, kuten kaikki mielipiteet, ovat muuttuvia. Ja Suomeen syntyy jatkuvasti uusia veronmaksajia, joiden verovalveutuneisuutta on ylläpidettävä. Yksi keino on käyttää sosiaalista mediaa ja tämä oli siis minun erikoisalaani tänä kesänä.

Sosiaaliseen mediaan, twitteriin, blogiin kuin myös facebookiin oli keksittävä mielenkiintoista sisältöä houkuttelevaan pakettiin. Kaikki nämä kanavat on jo ollut pitkään käytössä ja niissä oli haasteellista erottautua, vaikka kuinka sisältö koskettaisi kaikkia veronmaksajia ja olisi ajankohtaista. Teksti on aina tekstiä ja kuvatkin vain kuvia. Oli keksittävä jotain uutta. SuomiAreenalla teimme videopätkiä, joissa haastateltavat kertoivat 30 sekunnissa, mitä odottivat Verohallinnolta vuonna 2020. Haastateltavilla oli jo äärimmäisen myönteinen mielikuva Verohallinnosta ja olivat hoitaneet veroasioita vuosikausia. Piti keksiä, kuinka tavoittaa nuoret, joilla ei ole vielä selkeää käsitystä verojen maksamisen tärkeydestä ja siitä, kuinka se tapahtuu. Missä nuoret ovat? Mistä tavoittaisi heidät parhaiten ja myönteisimmällä tavalla? Silloin keksin sen… Snapchat!

CM20WjGWgAEvIwQ

Keskellä kesälomakautta laitoin twiitin Verohallinnon viestintäjohtajalle, saisinko alkaa snäppäämään Verohallinnon nimissä. Nopeasti minulle hankittiin tarkoitusta varten iPad ja siitä se sitten lähti. Hirveä mediaryminä niin radiossa, twitterissä, lehdissä, snäpissä ja tietty suusta suuhun viikon yllättävimpänä uutisena. Kuinka Verohallinto – siis VEROHALLINTO – oli ennen kaikkia muita organisaatioita ja yrityksiä ennen Snapchatissä, seuraavassa suurimmassa sosiaalisen median kanavassa, mihin oli vielä ehtineet lähinnä parhaiten asioista ajan tasalla olevat nuoret ja edellä käyvät some-persoonat? Ja mistä Verohallinto, se salassapitovelvollinen verottava valtion virasto, oikein snäppäilee? No vaikka mistä! Juttua riitti ja snäppitoiveita sateli!

YleX
Kuva: YleX.fi

Snäppäilin Uberin verokysymyksistä, Verohallinnon sisäisistä palavereista, kerroin tulevista projekteista, näytin kuinka verokortti tilataan, haastattelin Verohallinnon pääjohtajaa ja viestintäjohtajaa, näytimme millainen minun ja verovalvontaa tekevien kesätyöntekijöiden työpäivä on, paljastin mielenkiintoisia verovähennyksiä ja näytin, miltä Verohallinnon tulevaisuus näyttää. Mikään muu Verohallinnossa nimittäin ei ole salassapidettävää kuin yksittäisen henkilön verotiedot ja kaikki muu on julkista kuten valtion virastoissa yleensäkin. Veronmaksajilla on oikeus tietää mitä Verohallinto tekee ja Snapchatissä se onnistuu helposti ja nopeasti 10 sekunnissa!

[tähän kuva Kreikasta myöhemmin]

Keskellä suurinta snapchat-humua ja suoraan Helsingin Sanomien henkilöesittely-haastattelusta lähdin lomalle Kreikkaan, mistä lähetin viimeiset vero-snäppini. Muutaman päivän irtioton jälkeen ystäväni kanssa Ateenassa, alkoi uudet työtehtävät ihan erilaisissa tehtävissä kuin Verohallinnolla. Nykyään työskentelen nimittäin yhdessä Suomen suurimmista ja arvostetuimmista asianajotoimistoissa esplanadilla työoikeuden parissa. Kahteen viikkoon on mahtunut hyvin vaihtelevia tehtäviä työoikeuden ydinkysymysten äärellä ja olen myös päässyt tekemään tuttavuutta suurtoimiston asiakkaiden kanssa. Ehkä tästä virkamiehestä tulee sittenkin asianajaja? Jotenkin hassua, kuinka aina onnistun vallan rakastumaan työpaikkoihini ja työtehtäviini. Ehkä olen vain oikealla alalla ja kaikki oikeustieteellinen työ tuntuu minusta yhtä tärkeältä ja klikkaan hyvin samalla alalla olevien kollegoideni kanssa. Koska työkavereiden kanssa viihtyminenhän loppujen lopuksi ratkaisee, viihtyykö töiden parissa vai ei, teki kuinka mielenkiintoista työtä tahansa.

FullSizeRender(1)

Eilen vietimme ystävien kanssa tupareita uudessa kodissani Kampissa ja uusi elämäni täällä Suomen pääkaupungissa tuntuu yhä vakiintuneemmalta. Vaikka asun Helsingin ytimessä, niin katu, millä asun on hiljainen ja rauhallinen. Kivenheiton päässä on kaikki Kampin keskuksen palvelut, päärautatieasema ja vartin kävelymatkan päässä niin työpaikka kuin Hietaniemen rantakin.

FullSizeRenderEikä ystävätkään ole kaukana. Oi tätä onnea.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *