Maailmanlopun vuosi 2012

Vuosiyhteenvedon kirjoittaminen on aina vaivalloista, ihan kirjoitusteknisistä syistä, mutta tämä vuosi on ollut aikaisempia jälleen huomattavasti erikoisempi. Vuoteen on kuulunut henkisiä ylä- ja alamäkiä kuin pahimmassa vuoristoradassa. Aikaisempia vuosiyhteenvetoja tehdessäni olen voinut keskittyä erilaisten juhlien ja tapahtumien luettelemiseen. Tänä vuonna mennään astetta diipimpiin tapahtumiin. Mutta mitä syvemmälle mennään, sitä tärkeämpiä ne on. Nyt siis luvassa – minun maailmanlopun vuosi – 2012.

Tammikuu – hallitustyötä ja vaihtoon lähtemistä

Olin vuoden tauon jälkeen taas tuntenut tarvetta astua hallitusjäsenen kenkiin ja valitsin ELSA:n – The European Law Students’ Associationin – heidän kansainvälisyytensä ja suuremman akateemisyytensä johdosta. Se tarkoittaa aina alkuvuodesta suurta työmäärää. Lisäksi olimme muuttamassa tuolloisen avopuolisoni kanssa Ruotsiin vaihto-opintoja varten, mitä varten vanha asuntomme piti tyhjentää ennen askelta tuntemattomaan. Ja ennen sitä minun oli tarkoitus tehdä eräs tentti, mutta sehän meni tietenkin tämän kaiken keskellä ihan pöydän alle. Tämä aiheutti paljon stressiä, koska olin ajatellut valmistua tänä keväänä eikä se nyt tulisi onnistumaan. Ironisesti 13. perjantaina matkustin avopuolisoni perässä Malmöhön. Asuimme siellä, vaikka opiskelimme Lundissa, koska pienestä suloisesta opiskelijakaupungista oli asunnot yksinkertaisesti loppu. Välimatka ei kuitenkaan ollut kuin 30 min bussilla. Lund oli upea pieni kaupunki, jota ympäröi upea vanha yliopisto-kampus. Mieleen tuli joku vanha englantilainen yliopisto mahtipontisine rakennuksineen. Aloitin Ruotsissa työoikeuden syventävät opinnot ja olin ihan innoissani opettajasta ja hänen vetämästään kurssista. Olin odottanut paljon ruotsalaisesta oikeustieteen opetuksesta ja se todellakin täytti odotukseni interaktiivisesta ja stimuloivasta opetuksesta, jota niin kovasti kaipaisin myös Suomeen. Tutustuimme vaihto-opiskelijoihin ympäri maailmaa, mutta hyvin nopeasti parhaiksi ystäviksemme muodostuivat eräs saksalainen historioitsija nimeltä Sören ja puolalainen biologi nimeltä Joasia.

Helmikuu – viikonloppureissuja naapurimaihin

Teimme päiväreissun Juutinrauman yli junalla Kööpenhaminaan viettämään mukavan päivän perhetuttaviemme kanssa. Matkustimme Suomeen serkkuni häihin ja hääkuumeeni yltyi entuudestaan. Hääjuhlatila oli jo varattu syksyllä. Vaihto-opiskelijaystäviemme kanssa Luxemburgista, Australiasta, Portugalista, Saksasta ja Puolasta teimme hassunhaskan mökkireissun Sörenin perheen kesäkodille Nyehuseniin. Viihdyin edelleen erinomaisesti työoikeuden kurssilla, jolla teimme ryhmätöitä, pidimme esitelmän ja kuuntelimme vierasluennoitsijoita eri maista ja yritysmaailmasta. Jatkoin valmistumisen kanssa stressaamista, lähettelin paljon sähköposteja, varasin lentolippuja tenttiä varten Suomeen, jätin vastaanottamatta paikan ICM Algarveen jne. Mutta kaikki turhaan. En tulisi tänäkään keväänä valmistumaan oikeusnotaariksi.

Maaliskuu – konsertteja ja tenttimatka

Osallistuin paikallisen ELSA-ryhmän järjestämälle vierailulle paikalliseen asianajotoimistoon. Vierailun luonne erosi huomattavasti suomalaisista vastaavista vierailuista, joilla olen ollut. Kävin pikavierailulla Suomessa tekemässä yhden tentin ja juhlimassa opiskelijaystävien kanssa. Ensimmäinen lento peruuntui, joten Norwegian tarjosi yöpymisen ja ateriat Kööpenhaminan Hilton-hotellissa. Menimme viettämään syntymäpäiviä keskelle pimeää kansallispuistoa sähköttömään matalaan majaan biologi-opiskelijoiden seurassa. Kävimme symfoniaorkesterin konsertissa, open mic-tapahtumassa ja indie-keikalla naapuriklubilla. Olin puhelintyöhaastattelussa ja sain kesätyöpaikan verotoimistosta.

Huhtikuu – hääsuunnittelua

Kirjoittelin todella vähän blogiini, mutta suunnittelin sitäkin enemmän syksylle suunniteltuja kahden päivän hääjuhliamme. Saimme vieraiksi Kööpenhaminasta ystäväpariskunnan, joille esittelimme muun muassa Malmön parhaimman falafelpaikan ja golfradan. Söin todella paljon sushia. Osallistuin Juridiska föreningenin vuosijuhlia muistuttaviin juhliin nimeltä Vårbal ja sivistin ruotsalaisia Suomen kaksikielisyydestä.

Toukokuu – matkoja matkojen perään

Vietimme ikimuistoisen vapun Lundissa ihanien vaihto-opiskelijaystäviemme seurassa Ruotsin suurimmassa karnevaalitapahtumassa poikkeuksellisen lämpimässä kevätsäässä. Kerrankin Skånen tuuli oli heltynyt hetkeksi. Olin samalla surumielinen ja samalla iloinen vaihdon päättymisestä. Eräs vaihe elämässä oli päättymässä ja tulisin kohta näkemään suomalaisia ystäviäni, mutta en enää samalla tavalla tulisi näkemään vaihto-opiskelijaystäviäni. Pelasimme Snap Dragonia ja teimme ruokaa mitä ystävillisimpien Bangladeshilaisten kanssa. Osallistuin stadgalaisten kanssa ikimuistoiselle ja hyvin eeppiselle Amsterdamexkursiolle, jonka aikana minusta ja huonetovereistani hitsautui aikamoinen tiimi ja opin paljon. Monet legendat syntyivät tuolla reissulla. Tuohon nukkekotimaiseen kaupunkiin tahdon palata yhä uudelleen. Kohta Amsterdamexkursion jälkeen lähdin portugalilaisen, luxemburgilaisen ja puolalaisen ystäväni kanssa Varsovaan, puolalaisen ystäväni kotikaupunkiin tutustumaan hänen kulttuuriinsa. Kohta tämän jälkeen tulivat vanhempani Skåneen ja kiertelimme heidän kanssaan Skånea ja tutustuimme niin lapsuuden kotikaupunkiini Helsingborgiin kuin tanskanpuoleiseen Helsingöriin. Tapasimme ystäväpariskuntaa Kööpenhaminassa ja pakkasimme auton täyteen muuttokuormaa ennen kuin jätimme Skånen ja vaihdon taaksemme. Matkan varrella kotikaupunkiin tiputimme hääkutsut postilaatikkoon.

Kesäkuu – vero-oikeutta ja oikeudenkäyntikilpailua

Aloitin innostuneena työt verotoimistossa mitä mukavimpien kesätyökollegoiden kanssa. Kahvitauoilla nauroimme niin että välillä oli vaikea hengittää. Kävimme yhdessä viikottain AW:lla ja virkistyskävelyillä. Opin paljon uutta vero-oikeudesta ja tein elämäni ensimmäisiä oikeudellisia päätöksiä ihan itsenäisesti. Minä ja kolme muuta viime vuoden oikeudenkäyntikilpailujoukkueesta osallistuimme vuoden joukkueen kanssa Tukholman finaaliin, joka meni joukkueen puolesta paremmin kuin Club Åbolla ikinä aiemmin on mennyt ja oli hauska nähdä muitakin viime vuonna kilpailleita. Entinen naapurimme Malmöstä tuli käymään Turussa ja tapasin mielenkiintoisen piraatin kauppatorilla. Hääsuunnitteluintoni lopahti.

Heinäkuu – suuri päätös

Kävin Norjassa veljeni luona käymässä. Veljeni olivat huijanneet minua ja vastassa oli myös nuorempi isoveljeni. Viikonloppu oli erittäin hauska ja Norjaan tutustumisen lisäksi sisustin veljeni uuden upean asunnon. Sydämelläni oli kuitenkin paljon mietittävää. Olimme kihlattuni kanssa eri kaupungeissa kesätöissä ja hänen tullessaan Turkuun tiesin, mitä sydämeni yritti sanoa. Häät oli peruutettava. Kyseessä oli puhtaasti tunneasia, vaikka monet epäilivät jotain muuta. Sydän tietää asioita, joita järki ei ymmärrä.

Elokuu – kämppiksen kanssa yhteen muuttamista

Sukujuhliin lähdinkin sitten hiukan haikein mielin. Sukupuusta oli poistettava nimi, mutta oli ihanaa nähdä niin läheisiä kuin kaukaisempiakin sukulaisia. Muutin yhteen 10 vuoden takaisen lapsuudenystäväni kanssa ja meillä oli (ja edelleen on) äärimmäisen hauskaa, vaikka olemme kummatkin niin kiireisiä että olemme aika harvoin samaan aikaan kotona. Jotain tapahtui ja ajattelin, että elämässä tapahtuu asioita, koska niin on niiden tarkoitus. Would-be-morsiusneitoni ehdotuksesta lähdin mukaan CISV-toimintaan, eli järjestöön, joka järjestää kansainvälisiä leirejä nuorille maailmanrauhan edesauttamiseksi. Viihdyin erinomaisesti paikallisella viikonloppuleirillä ja hain leaderiksi kansainväliselle leirille Filippiineille.

Syyskuu – sukulaisia käymässä ja onnellisuuskuplassa olemista

Syyskuu suhahti vain ohitse enkä kirjoittanut blogiini kertaakaan. Turussa käymässä kävivät niin äitini ja veljeni perheineen. Tässä kuussa minun oli tarkoitus mennä naimisiin, mutta viihdyin sen sijaan tiiviisti ihastukseni seurassa. Nyt jälkikäteen ajattelen, että elin jonkinlaisessa onnellisuuskuplassa, jossa kaikki oli hyvin ja mitään ei tarvinnut miettiä. Tein vain hauskoja asioita, en ottanut valokuvia tai kirjoitellut. Olin vain. Onnellinen ja tyytyväinen. En edes kyennyt tekemään ikäviä tai tylsiä tehtäviä, kuten muuttokuorman järjestämistä. Kuun lopuksi aloitin kolmatta kertaa työt käräjäoikeudessa.

Lokakuu – löysin taas kamerani

Matkustin jo toista kertaa tänä vuonna matkalle Varsovaan, tällä kertaa ELSAlaisten kanssa ja asuin paikallisen ELSAlaistytön luona. Tutustuimme puolalaisen oikkarin elämään, tanssimme Gangnam Style’in tahtiin, shoppailimme paljon ja tarposimme minulle  jo tutuksi käyneitä katuja. Vietin Stadgan vuosijuhlia muun muassa rakkaaksi käyneen kesätyökaverin kanssa äitini ompelemassa kultaisessa paljettimekossa. Aloin taas kirjoittamaan blogiini. Valokuvausintoni alkoi vähitellen palaamaan. Delegaatio Filippiinien leiriä varten oli vihdoin koossa. Hankin uuden puhelimen, jolla valokuvata ja kirjoitella blogiin aktiivisemmin.

Marraskuu – paikan hakemista ja ystävän auttamista

Pakkasin mitä hassuimpia vaatteita oikeustietelijöiden huippukokousta varten Georgiaan. Georgiassa vietin runsaan viikon kolmensadan muun oikeustieteiljän seurassa kokoustaen ja juhlien. Opin tietämään mistä ELSAssa oikeasti on kyse. Olin ELSA Spirit Director ja herätimme ELSA Finlandin delegaation kanssa paljon huomiota. Viikko oli monella tapaa tapahtumarikas ja opettavainen, ja siitä palautumiseen meni paljon aikaa. Matkan jälkeen aloin oikeasti pohdiskelemaan elämääni ja paikkaani vuoden tapahtumien jälkeen. Oli ELSAn venetsialaiset karnevaalit, tapasin CISV-delegaatiotani, kävin musikaalissa, järjestin illanviettoja ja tuin ystävääni, jolla oli minuakin vaikeampaa.

Joulukuu – uupuneisuutta ja hukassa olemista

Tein vihdoin yhteenvedon vuodesta 2011 kun sain syksyn ensimmäisen aidon lepopäivän itsenäisyyspäivänä. Opin paljon itsestäni. Töitä oli paljon. Nukuin huonosti. En ehtinyt hoitaa luottamustehtäviäni. Kuljin kiireissäni paljon taksilla – niin töihin, kokouksiin, risteilylle kuin illalliselle. Vietin vihdoin, vasta toista kertaa tänä vuonna (!), aikaa parhaan ystäväni kanssa Helsingissä. Olin yleisesti hiukan poissaoleva ja tunsin olevani henkisesti vähän hukassa. Olin uupunut enkä malttanut odottaa että pääsisin viettämään joulua perheeni kanssa ja sitten matkustamaan pois kaikesta – Filippiineille maailmanrauhaa rakentamaan delegaationi kanssa.

Vuosi 2011. Vuosi 2010. Vuosi 2009. Vuosi 2008. Vuosi 2007. Lukiosta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *