Vuosi 2009

Vuoden lahja
Vuoden lahja

Vuoden päätteeksi on hyvä katsoa taaksepäin, muistella hyviä hetkiä ja oppia vähemmän hyvistä. Minulla on viimeisinä vuosina ollut tapana kirjoitta IRC-Gallerian blogiini vuoden katsaus uuden vuoden sarastaessa, mutta blogin perustettuani on luonnollista siirtää tämä traditio tänne.

Vuosi 2009 alkoi pienen pienessä Thaimaalaisessa kylässä, niin pienessä ettei sitä Thaimaan kartalta edes löydy, nimeltä Nong Pyk. Sieltä alkoi minun ja avomieheni kahden viikon opastettu kierros Thaimaassa, hänen isänsä, thaimaalaisen vaimonsa ja siskopuolensa seurassa. Näimme ja opimme paljon, minkä mahdollisti oppaamme asiantuntemus. Avomieheni isä on monta vuotta viettänyt talvikuukaudet Thaimaassa ja rakentaa sinne itselleen jo toista taloa. Kohta matkan jälkeen, ystävänpäivänä, minä ja Sebastian materialisoimme lupauksemme mennä naimisiin pienten pyöreiden sormusten muodossa. Kohta tämän jälkeen päätin jakaa keittiömme herkkuja netin kautta blogin muodossa. Sebastiankin kirjoitteli sinne vuoden mittaan vain silloin tällöin, vaikka hän, etenkin loppuvuodesta, on ollut se, joka eniten herkkuja on keittiössä valmistanut. Kevät eteni opintojen puolesta vaihtelevaan tahtiin. Ainejärjestömme vuosijuhlakomitean jäsenenä soittelin sponsoreiden perään ja kävin komitean suunnittelukokouksissa. Vuosijuhlat olisivat vasta syksyllä, mutta koska kesä aiheuttaa komitean työhön pitkän täysseisahduksen ja juhlat ovat heti alkusyksystä, oli äärimmäisen tärkeää että syksylle jätettäisiin lähinnä käytännön järjestelyt. Maaliskuussa perheessämme tapahtui tragedia. Rakas, pirteä, hyväkuntoinen ukkimme kuoli täysin yllättäin aivoverenvuotoon olleessaan käymässä ystävänsä luona. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun joku minulle läheinen kuoli. Ukkia miettiminen nostattaa minulle vieläkin kyyneleet silmiin iltaisin. Hän lähti liian aikaisin.

Pääsiäisen vietimme Levillä ja otimme mummin mukaan. Kesällä veljeni meni avovaimonsa kanssa naimisiin ja häät olivat mitä mainioimmat. Välittömästi häiden jälkeen “jouduimme” avomieheni kanssa muuttamaan kahden vuoden takaisesta lähes täydellisellä sijainnilla olevasta kodistamme. Onneksi saimme suuremman ja paremman saunallisen asunnon samaan hintaan vain muutaman sadan metrin päästä. Uuden kodin ainoa heikko kohta oli keittiö. Se oli toki tilavampi kuin edellinen minikeittiömme, mutta huonossa kunnossa. Aloin heti haaveilemaan keittiöremontista ja haaveillani on tapana nopeasti muuttua kirjallisiksi suunnitelmiksi. Haave oli juuri ja juuri toteuttamiskelpoinen, mutta kuten monen suuren suunnitelmani kanssa, pelkäsin ettei sitä pysty syystä tai toisesta toteuttamaan. Vuokrantajan pitäisi hyväksyä se ja olla valmis sen kustantamaan. Apumiesten ja kuljetusauton pitäisi olla oikeaan aikaan käytettävissä ja remontin pitäisi onnistua sutjakkaasti. Ja kuinkas kävikään! Vuokranantaja hyväksyi suunnitelmani ja antoi ehdottamaani budjettia korkeamman budjettikaton. Onnistuimme saamaan avomieheni LVI-asentaja-veljen ja hänen isänsä farmariauton käyttöömme ja kaupan päälle hänen ystävänsä sähköasentaja-opiskelijan. Bubjetti oli todella tiukka ja aikaa vain kolme päivää – mutta onnistuimme! Olen tästä ikionnellinen sillä saimme makumme mukaisen keittiön tummanruskealta puulta näyttävät laminaattitasot, paremman valaistuksen, IKEA:n käytännölliset laatikkojärjestelmät, keraamisen lieden ja astianpesukoneen! Kohta maalasin myös seinät maitokahvin värisiksi, makuuhuoneen harmaan beigeksi ja olohuoneen shamppanjan sävyiseksi. Kaikkien näiden ja myös sairastumisen takia en valitettavasti tänä vuonna osallistunut puolimaratoniin Levin Ruskamaratonissa, mutta jatkoin juoksemista ja nyt olen saanut maanantaiksi ja torstaiksi ihanan lenkkitoverin, jonka kanssa käymme koko lenkin ajan hyviä keskusteluja. Aurajokea kiertävän lenkin jälkeen on ihana mennä saunaan, joten olen alkanut nauttimaan näistä illoista erityisen paljon.

Syksyllä opiskelijajoukkoomme saapui joukko keltanokkia, joiden tuutorina olin ja josta olen nauttinut hirmuisesti. Tunnen myös itseni vielä hiukan keltanokaksi, joten opin itsekin tässä tehtävässä paljon uutta ja yhdestä “keltanokasta” tuli minulle hyvä kirjasto- ja iltalukukumppani. Lisäksi kaikille toisen vuoden oikeusnotaariopiskelijoiden syksyyn kuului ensimmäisen oikeustieteellisen tutkimustyön tekeminen ja niin sanotun harjoitteluaineen kirjoittaminen. Olin varannut kirjoittamiselle paljon aikaa, mutta vuosijuhlat, ylioppilaskunnan edustajistovaalit ja itsekurini pettäminen aiheutti aineen viimeistelemisen jäämiseen viimeiseen yöhön. Yllätyin kuitenkin, että onnistuin saamaan sivuja enemmän kuin mikä oli minimi, mutta arvosanasta en odota paljoa. Ylioppilaskunnan edustajistovaalit olivat minulle täysin uutta, eikä minua valittu alkuperäiseksi jäseneksi edustajistoon, mutta olen varalla ja sain jo ensimmäisessä kokouksessa mahdollisuuden istua edustajiston jäsenenä, kun vihreän listan alkuperäinen edustaja joutui poistumaan. Edustajistovaaleihin osallistuminen antoi mielenkiintoisen mahdollisuuden sisäpiirikatsaukseen siitä, kuinka opiskelijapolitiikka ja kattojärjestömme toimii. Vuoden päätteksi valittiin uusi hallitus ainejärjestöömme ja minut valittiin tiedotusvastaavaksi, tehtävään, johon uskon itseni sopivan mainiosti ja odotan uutta hallitusvuotta innokkaasti ja toivon pystyväni uudistamaan ja parantamaan järjestömme tiedonkulkua, muun muassa perustamalla järjestölle oman blogin ja mahdollisesti elektronisen kalenterin!

Joulun vietimme Rovaniemellä mummimme luona koska häntä ei ollut mitenkään mahdollista kuljettaa tänne Kokkolaan joulua viettämään hänen korkean ikänsä vuoksi. Kuvassa oleva esine yksi joululahjojen aarteista, hänen ja ukin ikivanha Senator-nitoja 1920- tai 1930-luvulta (googlasin tämän tiedon). Innostuin sen nähdessäni kuin pieni tyttö pissaavasta vauvanukesta. Rakastan vanhoja kauniita massiivisia esineitä, etenkin niiden ollessa käytännöllisiä kuten tämä. Se niittaa paremmin kuin entinen muovinen nitojani. Toinen arvokas perintölahja oli yksi ukin vanhoista Marttiinin metsäpuukoista, joista veljeni kertoo blogissaan enemmän. Kun isäni vei ukin kolme rakasta veistä Marttiinin tehtaalle teroitettavaksi, sanottiin siellä ettei niin vanhoja puukkoja oltu nähty pitkiin aikoihin. Ukki oli nuoruudessaan innokas metsämies ja metsästäjä. Kolme puukkoa jaettiin minun ja veljieni kesken.

Entä uuden vuoden lupaukset? Viime vuonna lupasin laihtua ja laihduin 7 kiloa, joista kylläkin 2 on tullut takaisin. Tahdon kuitenkin huomauttaa, että kyseessä oli oikean ruoan ja määrän syömisen opettelu, eikä varsinainen laihdutuskuuri ja tuo painon pudottaminen kesti puoli vuotta. Olen kova herkuttelija, enkä siitä ole luopunut, mutta olen oppinut herkuttelemaan kohtuullisemmin. Kun tuo asia on tänä vuonna sisäistetty, voisin ensi vuonna panostaa entistä antoisampaan opiskeluun. Minun opiskelutahtiani on värittänyt vahvasti vaihtelevuus. Kausittain kävelen kirjaston lukusaliin joka arkiaamu yhdeksältä ja luen 100 sivua tehokkaasti muistiinpanoja värikkäin kynin tehden. Mutta välillä vietän viikon sisustamisen ja shoppailun parissa tai istun kirjastossa kalenterin sivuja käännellen ja muistilistoja kirjoittaen. Itsekurini parantaminen ja arvosanojeni nostaminen on haasteeni ensi vuodelle.

4 comments
  1. Älä unohda sun ihanaa sunnuntai-lenkkitoveria!

    1. G: En toki unohtanut – tekstin kokonaisuutta piti kuitenkin miettiä, eikä siihen sovi kaksi uutta lenkkirutiinia. Sitäpaitsi sunnuntaikävelystä ei vielä ole muodostunut kiinteää, meidän pitäisi keksiä sille kellonaika ja tapaamispaikka.

  2. Ihana blogi ja upea tyyli sinulla! Olisin liittynyt lukijaksi, mutta en löytänyt mistään lue-nappia :D

  3. […] tätä vuotta, joten on aika hyvästellä vanha ja toivottaa tervetulleeksi uusi. Minulla on tapana tehdä vuoden päätteeksi yhteenveto menneestä vuodesta hahmottaakseni mitä kaikkea vuoden […]

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *