Vuosiyhteenveto 2015

levi2

Tammikuu – Biohakkerointia ja muuttoprojekti Lapissa

Olin alkuvuodesta mukana ystäväni startup-projektissa, harjoittelin coachausta ja tutustuin yhä paremmin biohakkerointiin – jauheineen, pillereineen ja laitteineen. Tammikuun suurin urakka oli veljeni muutto. Hoidin siis yksin hänen neljän hengen talouden muuton Rovaniemeltä Ouluun runsaassa kolmessa vuorokaudessa, pakkaamisineen ja sisustamisineen. Tämän jälkeen menin Leville lepäämään ja kaamostapahtumaan kavereita katsomaan. Osallistuin SPR:n järjestämälle kurssille ystävätoiminnastaan.

tennis

Helmikuu – Gradun kirjoittamista ja tennistä

Järjestin Grenadan itsenäisyyspäiväjuhlat, kävin SlipKnotin keikalla ja aloin kirjoittamaan graduani koskien osakkeina maksettua palkkaa. Tutustuimme ystäväni kanssa riemukkaasti tennikseen. Osallistuin yrittäjien verkostoitumistapahtumaan nimeltä The Caviar Club ja heidän gaalaansa, missä parhaille yrityksille jaettiin palkintoja. Katselin paljon asianajodraamaa nimeltä Suits.

amsterdam

Maaliskuu – Levillä ja Amsterdamissa

Kävin taas Levillä nautiskelemassa, järjestin erilaisia aamiaisia ystävien kanssa, suklaatastingeja ja muuta sellaista, mitä arvelin, etten Helsinkiin muutettuani enää voisi yhtä helposti tehdä kun kaverit asuvat kauempana ja olemme työelämässä. Maaliskuun lopussa matkustin Amsterdamiin. Tutustuin ihanaan some-sovellukseen nimeltä YOU, millä tulisi olemaan useita positiivisia vaikutuksia arkeeni vuoden varrella.

IMG_1876.JPG

Huhtikuu – kotimaa-matkustamista ja Vuoden opiskelija-kilpailu

Vietin pääsiäisen Kokkolassa ja viikonloput vuorotellen niin Helsingissä, Joensuussa kuin Oulussa. Kokeilin sirkuskoulua. Huhtikuun merkittävin tapahtuma oli silti Vuoden opiskelija-kilpailuun osallistuminen ja sen voittaminen. Voitin Verohallinnon kategoriassa tittelin Vuoden verolähettiläs, minkä ansiosta tulisin kesällä työskentelemään Verohallinnon viestintäosastolla verotietoisuuden ja -myönteisyyden parissa.

IMG_1585.JPG

Toukokuu – Turusta Helsinkiin muuttaminen

Saatuani töitä Helsingistä niin kesäksi kuin syksyksi, aloin välittömästi hakemaan sieltä asuntoa. Olin kuullut paljon tarinoita Helsingin asuntotilanteesta, siitä kuinka vaikeaa asuntoa on saada ja kuinka kalliita ne ovat. Siispä hypin tasajalkaa onnesta kun löysin törkyhalvan asunnon Punavuoresta ja muutin sinne näkemättä asuntoa etukäteen. Haikein mutta onnellisin tuntein muutin pois Turusta asuttuani siellä eripuolin kaupunkia yhteensä peräti kahdeksan vuotta. Odotin malttamattomana uusia seikkailuja Helsingissä.

köpenhamn

Kesäkuu – piiloleikkiä Punavuoressa

Hui. Olen yöpynyt monenlaisissa paikoissa ja enkä hätkähdä helposti, mutta en ollut osannut odottaa sitä, millaista uudessa asunnossa asuminen tulisi olemaan. Asunto oli äärimmäisen likainen, täynnä epämääräisiä tavaroita ja kalusteita, sähköt olivat vähintään hengenvaarallisesti asennettuja, vuokraisäntään ei meinannut saada yhteyttä vaikka osoittautui salaa asuvan asunnossa itsekin jne. Käytin tilaisuuden hyödykseni uutena kokemuksena (ja edullisena asumismuotona) mutta olin hyvin onnellinen kun pääsin heinäkuussa muuttamaan pois.

Muutoin kesäkuu meni uusiin työtehtäviini perehtyessä, kaverin valmistujaisissa Tampereella, Kööpenhaminassa pohjoismaisessa oikeustapauskilpailussa ja ikimuistoisella mökkiretkellä jossain keski-Suomessa olevan järven rannalla.

Nyt.fi

Heinäkuu – Muutto Kamppiin ja Snapchatin perustaminen

Heinäkuussa tapahtui paljon käänteen tekeviä tapahtumia. Osallistuttiin porukalla RuisRockiin, kävin Kokkolassa luokkakokouksessa, osallistuin työtehtävieni puolesta SuomiAreena-tapahtumaan, löysin uuden asunnon Kampista ja perustin Verohallinnolle Snapchatin. Näistä merkittävimmäksi en itse tuolloin osannut aavistaa, että olisi Snapchatin perustaminen, mutta näin siinä kävi. Tämä aiheutti suuren kohun ja paljon huomiota koko Suomessa. Verohallinnosta tuli tämän johdosta välittömästi somen edelläkävijä ja vuoden ehkä suurin some-yllättäjä.

ateena

Elokuu – Lehtihaastatteluja ja matka Ateenaan

Järjestin tuparit muuttolaatikoiden keskellä, kävin kaverin mökillä Paraisilla ja veljeni perheen luona Oulussa. Jatkoin snäppäilyä, mikä oli todella hauskaa ja antoisaa, minkä lisäksi useat lehdetkin kiinnostuivat haastattelemaan minua asian johdosta. Urani verolähettiläänä oli ollut hyvin vahvasti nousujohteinen ja oli tietenkin haikeaa lähteä työporukasta ja jättää snäppäilyt muiden tehtäväksi. Kun ystäväni kysyi lähdenkö spontaanille etelän matkalle, vastasin tottakai heti kyllä ja lähdimme kuun lopussa pidennetyksi viikonlopuksi Ateenaan, mistä lähetin myös viimeisen snäppini Verolähettiläänä – aiheena luonnollisesti Kreikan verot.

FullSizeRender(1)

Syyskuu – Uusi työpaikka asianajotoimistossa

Aloitin uudet työtehtäväni huippuasianajotoimiston työoikeuspraktiikassa. Järjestin toiset tuparit ja uutena harrastuksenani aloin järjestämään aiemmin vuoden aikana tutustumani The Caviar Clubin verkostoitumistapahtumaa myös Helsingissä. Sain puhujaksi Suomen parhaaksi puhujaksi moninkertaisesti palkitun André Noël Chakerin ja paikaksi valitsin työpaikkani vieressä olevan Tapahtumatalo Bankin Wall Street-nimisen tilan. Erottautukseen tapahtumana muista The Caviar Clubin tapahtumista päätin lisäksi kutsua paikalle coach-kavereitani tarjoamaan speedcoachingia vieraille.

tjejhelg

Lokakuu – Tyttöjen viikonloppu ja gradun pariin palaamista

Kutsuin kavereita Helsinkiin käymään ja sain vertaistuesta lisäpuhtia gradun kirjoitteluun, mitä tein töiden ohella. Nyt ensimmäistä kertaa vuosikausiin, olin pysynyt samalla paikkakunnalla peräti kaksi kuukautta eikä minulla ollut yhtäkään lentolippua varattuna. Oli siis ennätysmäisen rauhallinen syksy matkustamisen osalta, mutta onneksi töiden, gradun ja verkostoitumistapahtuman parissa riitti puuhailtavaa.

The Caviar Club Helsingissä 27.11.2015
The Caviar Club Helsingissä 27.11.2015

Marraskuu – verkostoitumistapahtuma The Caviar Club ja pikkujouluja

Esittelin graduani seminaarissa ja matkustin Kokkolaan. Seminaarissa professori ehdotti aiheeni esille ottamista hänen pitämällään luennollaan vaikutusvaltaisille työoikeusasiantuntijoille. Näin hän teki ja pääsin tämän avulla yhteyteen useaan sellaiseen lakimieheen, joka oli ollut tekemisissä osakkeina maksetun palkan kanssa. Muutoin marraskuu oli yhtä juhlaa sillä silloin oli muun muassa niin järjestämäni verkostoitumistapahtuma The Caviar Club, Mikrobitin palkintojenjakotilaisuus, jossa vastaanotin kunniakirjan Verohallinnon Snapchatin johdosta, työpaikkani pikkujoulut sekä omat henkilökohtaiset pikkujoulujuhlani ystävien kanssa ja lukuisia muita pikkujouluja.

joulukuu

Joulukuu – Salaisia projekteja

Joulukuu oli rauhoittumisen aikaa. Kaikki joululahjani olin tuonut jo Kreikasta. Kävin serkkujeni syntymäpäiväjuhlilla. Tapasin mielenkiintoisia julkisuuden henkilöitä ja minua pyydettiin mukaan uuteen projektiin, josta voin kertoa kun se on virallista. Kokkolassa vietimme tänä vuonna joulua aikuisten kesken ja vuosi vaihtui rakkaan ystäväni juhlissa.

Loppusanat

Rakastan vuoden vaihtumista. Sitä, kun voi katsoa mennyttä vuotta taaksepäin ja suunnitella uutta uudelle vuodelle, vaikka tietää ettei voi tietää mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Tänä vuonna olin suunnitellut valmistuvani, mutta sen sijaan valitsin kaksi toinen toistaan mielenkiintoisempaa työpaikkaa gradun sijaan. Vaikka vuosi on lyhyt aika niin tuntuu, että edellisestä tammikuusta on jo ikuisuus ja että olin ihan eri henkilö tuolloin. Niin paljon ennalta arvaamatonta on tässä välissä ehtinyt tapahtumaan ja joista olen tässä maininnut vain murto-osan.

Lupaukset

Uuden vuoden lupaukset eivät aina pidä, mutta mielestäni on hieno perinne katsoa taaksepäin sitä, mitä on oppinut ja asettaa tavoitteita sille, mitä haluaa oppia seuraavana vuonna ja jälkikäteen arvioida kuinka on onnistunut ja kehittynyt. Vuonna 2013 seikkailin ja vietin enemmän aikaa itsekseni matkustelemalla, vuonna 2014 vähensin matkustamista, vuonna 2015 paransin unenlaatuani ja terveyttäni yleisesti ja vuonna 2016 aion lopultakin muun muassa valmistua.

Vuosiyhteenvedot aikaisemmilta vuosilta: 2014, 2013, 2012, 2011, 2010, 2009, 2008, 2007 ja lukiosta.

Syksy on ollut yhtä juhlaa

The Caviar Club Helsingissä 27.11.2015
The Caviar Club Helsingissä 27.11.2015

Tänä syksynä on tapahtunut niin paljon ja ajattelin nyt lyhyesti raportoida viime viikkojen kohokohdista. Koko syksyn olen organisoinut yrittäjien verkostoitumistapahtumaa nimeltä The Caviar Club, mistä olenkin kertonut täällä aiemmin. Eli kyseessä on Turussa monta vuotta menestynyt konsepti, jonka olen nyt lanseerannut myös Helsinkiin. Tapahtuma oli menestys! Vieraita oli monelta eri alalta, tunnelma oli lämminhenkinen, esitykset erinomaisia, yhteistyökumppanit loistavia, speedcoachingit suosittuja ja järjestelyille kaikkineen suorastaan sateli kehuja. Puhujina oli palkittu puhuja, businessantropologi ja kanadalainen juristi André Noël Chaker sekä Master Coach Trainer Pauliina Hallama ja vieraina paljon kuuluisia ja paljon aikaan saaneita henkilöitä. En voisi olla tyytyväisempi ensimmäiseen tapahtumaan.

IT-glögien palkintojenjakotilaisuus
IT-glögien palkintojenjakotilaisuus

Viime viikolla osallistuin myös Mikrobitin ja Tivin IT-glögeille, eli vuosittaiselle IT-alan palkintojenjakotilaisuuteen, missä vastaanotin palkinnon Verohallinnon Snapchat-palvelusta kategoriassa Vuoden palvelu/sovellus. En osaa sanoiksi pukea kuinka yllättynyt ja iloinen olin kun ensinnäkin perustamani Verohallinnon Snapchat sai kunnian tulla valituksi tämän palkinnon voittajaksi ja toiseksi siitä, että minä sain kunnian vastaanottaa sen ja pitää kiitospuheen satojen IT-alan ykkösnimien vuosittaisessa juhlatilaisuudessa. Kiitos tästä kunniasta Mikrobitti ja Verohallinto!

Työpaikan pikkujoulut
Työpaikan pikkujoulut

Viime viikolla oli lisäksi niin työpaikkani kuin omat pikkujouluni, joten joulun odotustakin on ehditty juhlimaan. Olen niin onnellinen ollessani ihanien ystävien ympäröimänä, jolloin keskustelut ovat aina antoisia, monipuolisia ja avartavia. Kiitos, että olette olemassa!

pikkujoulut

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, tulin juuri kotiin alkuun laittamani ELSA Finlandin esseekilpailun palkintojenjakotilaisuudesta, missä voittaja voitti harjoittelupaikan minun nykyisestä tiimistäni Suomen parhaimmasta asianajotoimistosta! Näitä elämän sattumia ei vain voi olla ihmettelemättä. Joka tapauksessa, oli ihanaa olla jälleen ELSA Finlandin toimihenkilöiden ja ELSA-tuttavien ympäröimänä sekä lopuksi päättää ilta vielä pitkällä skype-puhelulla Brysseliin ELSA Internationalin puheenjohtajan ja rakkaan ystäväni kanssa.

Sorinaa somesta, modernista maailmasta ja siitä, millä on väliä

Nyt.fi

Viime päivinä on ollut paljon sorinaa somesta. Puhutaan puolesta ja vastaan. Malli Essena O’Neill avautuu huoliteltujen Instagram-kuvien taustalla olevista totuuksista ja samalla koko Suomi hyppii tasajalkaa innosta Snapchatiä kohtaan. Minusta julkaistiin pari viikkoa sitten juttu Nyt.fi:ssä. Eikä tarina lopu tähän.

Kaikessa on aina kaksi puolta. Some on toisaalta tehnyt ihmisistä itsetietoisempia (ja samalla tietysti itsekeskeisempiä). Mutta ei pidä unohtaa, että juuri se sama keino, joka saa ihmisen kertomaan itse suoraan, kuinka asiat ovat (tai haluavat niiden olevan) laajalle yleisölle reaaliajassa (ja nauttimaan sen aiheuttamasta dopamiinivaikutuksesta), on se keino, mitä kautta nykyään mikä tahansa tieto leviää nykyään niin nopeasti ja laajasti. Tieto ei enää yksinkertaisesti mene perinteisiä tietokanavia pitkin viestintähenkilön tai toimittajan valmiiksi pureskeltuna pakettina. Eikä takaisin ole paluuta.

Suomen nuoret tiesivät Jokelan koulusurmista ja ampujan ajatuksista ennen muita juuri somen, eli tuolloin IRC:in, avulla. Egyptin vallankumous suunniteltiin ja toteutettiin Facebookin, Twitterin ja YouTube:n avulla. Some on tuonut ihmisoikeustietoisuutta maihin, joissa perinteisessä mediassa vallitsee edelleen sensuuri. Kenestä tahansa voi somen avulla syntyä suuri blogi- tai YouTube-sensaatio lyhyessä ajassa. Some tasapäistää koko maailmaa ja tekee siitä läpinäkyvämmän. Hyvässä ja pahassa.

On hassua, kuinka paljon olen tänä vuonna miettinyt sitä, kuinka aktivoida ns. vanhempi sukupolvi somessa ja auttaa heitä ymmärtämään sen mahdollisuuksia, kun itselleni se on ollut niin luonnollinen osa elämääni siitä lähtien, kun minulla on ollut tietokone. Facebook ei ollut ensimmäinen some-kanavani. Ennen sitä oli blogit, keskustelufoorumit ja chatit sekä ikimuistoiset Lunarstorm ja IRC-galleria. Maailma on minun silmissäni aina ollut hyvin pieni ja minulla on teini-iästä asti ollut suora yhteys mitä ihmeellisimpien ihmisten kanssa hyypiöistä ja rikollisista julkisuuden henkilöihin ja suuryrittäjiin.

Samalla monet todellakin kärsivät some-riippuvuudesta ja tästä on tullut ihan uusi ongelma. Oma persoona tuntuu monella olevan riippuvainen siitä, mitä someen julkaisee ja samalla on jatkuvasti oltava ajan tasalla siitä, mitä muiden somessa tapahtuu. Aamuin illoin tuijotetaan puhelinta tai pädiä, eikä enää ole bileitä, joista ei otettaisi kuvia someen. Tässäkin on hyvät ja huonot puolensa.

Ensinnäkin olemme kaikki riippuvaisia jostain – vedestä, unesta, ruoasta, ilmasta ja muista ihmisistä. Riippuvaisuus sinänsä ei siis ole huono asia. Sairaalloinen riippuvaisuus toki on. Huonot puolensa on siinä, jos elämäänsä elää somen kautta ja some-interaktio joko kokonaan korvaa tai häiritsee aitoa sosiaalista interaktiota, niin kuin valitettavan usein tekee. Ns. “diginatiivien” on vaikea hahmottaa kuinka paljon some oikeasti on muuttanut maailmaa, mutta minkä se mitä ilmeisemmin on tehnyt, ja tulee yhä edelleen muuttamaan.

Meillä on jatkuvasti käynnissä kansainvälinen keskustelu koko maailman kanssa. Minun on yllättävän hankalaa kuvitella millainen maailma oli ennen sitä. Että en voisi tutustua keneen tahansa nopealla vilkaisulla Googleen tai että en voisi olla yhteydessä keneen tahansa. Ihminen, jota ei löydy netistä, on suorastaan ihmeellinen poikkeus. Digitaalinen jalanjälki on nykymaailmassa lähes väistämätön. Some on keino vaikuttaa omaan jalanjälkeensä ja käyttää sitä edukseen.

Minulle somella on monta eri funktiota. Se on tapa pitää yhteyttä tuttaviin, laajentaa sosiaalisia piirejäni, kasvattaa tietouttani minua kiinnostavista asioista (en lue uutisia) ja keino dokumentoida omaa elämääni, itselleni ja suurelle tuttava-, ystävä- ja läheispiirilleni. Some toimii siis kolmeen eri suuntaan – ulospäin, sisään ja sivuille. Se on sitä, mitä julkaiset ulospäin, mitä vastaanotat sisäänpäin ja mitä tästä leviää eteenpäin.

Eräässä coaching-workshopissa kysyttiin että, mitä haluaisit kertoa koko maailmalle, jos sinulla olisi 30 sekunnin ajan aikaa kertoa mitä tahansa, niin, että koko maailman kansalaiset kuulisivat sen? Some on juuri se kanava, mitä kautta voit levittää mitä tahansa sanomaa haluatkaan koko maailmalle levittää. Minkä sanoman sinä levittäisit?

Minä haluaisin levittää sen sanoman, että olemme kaikki ihmisiä ja sellaisenaan ainutlaatuisia. Olkoon kenenkin kohtalo mikä tahansa, ei kukaan ole ketään parempi tai huonompi. Synnyimme kaikki pohjimmiltaan samanlaisina. Olemme kaikki yhtä arvokkaita ja yhtä arvottomia. Ketään ei pidä arvostella, tuomita tai vertailla itseensä. Tämä tarkoittaa  myös sitä, että mitään, mitä meillä on, ei myöskään pidä ottaa itsestään selvyytenä. Voisimme olla kuka tahansa, missä tahansa. Mutta sinä olet silti sinä, tämä hetki on ainoa hetki, mikä sinulla on ja ne ihmiset, joiden kanssa olet, ovat ainoita kenellä juuri nyt on väliä. Ota kaikki irti tästä hetkestä. Hengitä.

Verkostoituminenko tärkeää?

TCCHKI_banneri

Kun lähdin opiskelemaan 18-vuotiaana, sanoi isäni minulle, että opintojen aikana on tärkeää verkostoitua. Siis, verkostoitua? Minusta se kuulosti tuolloin maailman itsekkäimmältä tavalta lähestyä opiskelumaailmaa ja siellä olevia ihmisiä. Että näkisin uudet tuttavuudet ja ystävyydet välinearvoina johonkin muuhun – johonkin tulevaan ja omaa uraani edistävään. Ajattelin, että “pyh, minä menen opiskelemaan oppiakseni, kehittyäkseni ja luodakseni elämän kestäviä ystävyyksiä”.

Koko opintojeni ajan pyrin siis itse olemaan muille hyödyksi olemalla aktiivinen järjestöissä, tekemällä erinomaista työtä ja ilostuttamalla muita tilanteessa kuin tilanteessa. Muutaman vuoden jälkeen huomasin, että aktiivisuuteni kautta tekemieni tuttavuuksien ja ystävyyksien johdosta, minulla yhtäkkiä oli melko suuri kansainvälinen verkosto ihmisiä, joita olin jollain tapaa palvellut eri tehtävissäni.

Täysin asiaa tiedostamatta, olin isäni neuvon mukaan verkostoitunut. Eikä siinä ollutkaan mitään itsekästä tai pinnallista. Päinvastoin, jälkikäteen ajattelen, että on itsekästä vain keskittyä itsensä kehittämiseen hakematta paikkaa tästä koko maailman kattavasta ihmisverkostosta, jota kutsumme ihmiskunnaksi.

Verkostoni ei palvele minua, vaan minä olen palvellut verkostoani ja käyttänyt kontaktejani toistensa hyödyksi yhdistämällä oikeat ihmiset yhteen, esimerkiksi kun haussa on ollut henkilö, jolla on tietty asiantuntemus tai asuu tietyllä paikkakunnalla tai maassa. Ihminen on laumaeläin eikä pärjää ilman muita. Verkostoitumisessa on kyse siitä, että auttaa toisiaan.

Tahdon edelleenkin, myös valmistuttuani, kasvattaa verkostoani ja olla yhä enemmän avuksi toisille, minkä vuoksi uusin projektini koskee nimenomaan verkostoitumista, koska se on minusta tärkeää. Tutustuin vielä Turussa asuessani The Caviar Clubiin. The Caviar Club on Isossa-Britanniassa asuvan digiyrittäjä Saija Mahonin Suomeen tuoma yrittäjien verkostoitumistapahtumakonsepti, jossa ujompienkin suomalaisten yrittäjien on helppo tutustua samanhenkisiin ihmisiin ja kasvattaa liiketoimintaansa sen avulla.

Nyt minä järjestän siis kyseisen tapahtuman Helsingissä 27. marraskuuta 2015 Bankin Wall Streetillä. Ohjelmassa luvassa on mieletön puheenvuoro palkitulta puhujalta ja businessantropologilta André Noël Chakerilta, perehdytystä coachingiin, speednetworkingia (kuin speed-dating, mutta networking), speedcoachingia (coachit pitävät 10-15 minuutin coaching-sessioita), shiatsu-hierontaa sekä tietenkin cocktail-tarjoilut ja lämminhenkistä verkostoitumista yrittäjien ja yrittäjämielisten kesken.

En malta odottaa. Lisätietoja tapahtumasta ja liput täältä!

kärmesaho
Blogista Saukon Taivaspaikka, klikkaamalla lähteeseen

 

Uusi koti, uusi työ

CNfiNV_UwAAeFbZ.jpg_large
Kuva: Verohallinto

 

Nyt on näppärästi mennyt tasan kaksi kuukautta edellisestä olemassaoloni päivityksestä täällä blogissa. Takana on ihan mieletön kesä ja edessä vähintään yhtä mieletön syksy. Verolähettiläänä yksi tehtävistäni oli veromyönteisyyden kasvattaminen viestintätehtävissä. Ei mikään yksioikoinen tehtävä siis. Veromyönteisyys tarkoittaa siis sitä, että ensinnäkin tuntee verovelvollisuutensa ja suorittaa ne, mutta myös sitä, että on positiivinen mielikuva Verohallinnosta. Veromyönteisyys on Suomessa ennätysmaisen korkea. Veronmaksajat kokevat yhteiskunnan kustannusten maksamisen velvollisuudekseen ja pitävät Verohallinnon päätöksiä oikeina. Verohallinto seuraa veromyönteisyyttä jatkuvasti riippumattomien tutkimusten avulla. Joka tapauksessa, veromyönteisyys, kuten kaikki mielipiteet, ovat muuttuvia. Ja Suomeen syntyy jatkuvasti uusia veronmaksajia, joiden verovalveutuneisuutta on ylläpidettävä. Yksi keino on käyttää sosiaalista mediaa ja tämä oli siis minun erikoisalaani tänä kesänä.

Sosiaaliseen mediaan, twitteriin, blogiin kuin myös facebookiin oli keksittävä mielenkiintoista sisältöä houkuttelevaan pakettiin. Kaikki nämä kanavat on jo ollut pitkään käytössä ja niissä oli haasteellista erottautua, vaikka kuinka sisältö koskettaisi kaikkia veronmaksajia ja olisi ajankohtaista. Teksti on aina tekstiä ja kuvatkin vain kuvia. Oli keksittävä jotain uutta. SuomiAreenalla teimme videopätkiä, joissa haastateltavat kertoivat 30 sekunnissa, mitä odottivat Verohallinnolta vuonna 2020. Haastateltavilla oli jo äärimmäisen myönteinen mielikuva Verohallinnosta ja olivat hoitaneet veroasioita vuosikausia. Piti keksiä, kuinka tavoittaa nuoret, joilla ei ole vielä selkeää käsitystä verojen maksamisen tärkeydestä ja siitä, kuinka se tapahtuu. Missä nuoret ovat? Mistä tavoittaisi heidät parhaiten ja myönteisimmällä tavalla? Silloin keksin sen… Snapchat!

CM20WjGWgAEvIwQ

Keskellä kesälomakautta laitoin twiitin Verohallinnon viestintäjohtajalle, saisinko alkaa snäppäämään Verohallinnon nimissä. Nopeasti minulle hankittiin tarkoitusta varten iPad ja siitä se sitten lähti. Hirveä mediaryminä niin radiossa, twitterissä, lehdissä, snäpissä ja tietty suusta suuhun viikon yllättävimpänä uutisena. Kuinka Verohallinto – siis VEROHALLINTO – oli ennen kaikkia muita organisaatioita ja yrityksiä ennen Snapchatissä, seuraavassa suurimmassa sosiaalisen median kanavassa, mihin oli vielä ehtineet lähinnä parhaiten asioista ajan tasalla olevat nuoret ja edellä käyvät some-persoonat? Ja mistä Verohallinto, se salassapitovelvollinen verottava valtion virasto, oikein snäppäilee? No vaikka mistä! Juttua riitti ja snäppitoiveita sateli!

YleX
Kuva: YleX.fi

Snäppäilin Uberin verokysymyksistä, Verohallinnon sisäisistä palavereista, kerroin tulevista projekteista, näytin kuinka verokortti tilataan, haastattelin Verohallinnon pääjohtajaa ja viestintäjohtajaa, näytimme millainen minun ja verovalvontaa tekevien kesätyöntekijöiden työpäivä on, paljastin mielenkiintoisia verovähennyksiä ja näytin, miltä Verohallinnon tulevaisuus näyttää. Mikään muu Verohallinnossa nimittäin ei ole salassapidettävää kuin yksittäisen henkilön verotiedot ja kaikki muu on julkista kuten valtion virastoissa yleensäkin. Veronmaksajilla on oikeus tietää mitä Verohallinto tekee ja Snapchatissä se onnistuu helposti ja nopeasti 10 sekunnissa!

[tähän kuva Kreikasta myöhemmin]

Keskellä suurinta snapchat-humua ja suoraan Helsingin Sanomien henkilöesittely-haastattelusta lähdin lomalle Kreikkaan, mistä lähetin viimeiset vero-snäppini. Muutaman päivän irtioton jälkeen ystäväni kanssa Ateenassa, alkoi uudet työtehtävät ihan erilaisissa tehtävissä kuin Verohallinnolla. Nykyään työskentelen nimittäin yhdessä Suomen suurimmista ja arvostetuimmista asianajotoimistoissa esplanadilla työoikeuden parissa. Kahteen viikkoon on mahtunut hyvin vaihtelevia tehtäviä työoikeuden ydinkysymysten äärellä ja olen myös päässyt tekemään tuttavuutta suurtoimiston asiakkaiden kanssa. Ehkä tästä virkamiehestä tulee sittenkin asianajaja? Jotenkin hassua, kuinka aina onnistun vallan rakastumaan työpaikkoihini ja työtehtäviini. Ehkä olen vain oikealla alalla ja kaikki oikeustieteellinen työ tuntuu minusta yhtä tärkeältä ja klikkaan hyvin samalla alalla olevien kollegoideni kanssa. Koska työkavereiden kanssa viihtyminenhän loppujen lopuksi ratkaisee, viihtyykö töiden parissa vai ei, teki kuinka mielenkiintoista työtä tahansa.

FullSizeRender(1)

Eilen vietimme ystävien kanssa tupareita uudessa kodissani Kampissa ja uusi elämäni täällä Suomen pääkaupungissa tuntuu yhä vakiintuneemmalta. Vaikka asun Helsingin ytimessä, niin katu, millä asun on hiljainen ja rauhallinen. Kivenheiton päässä on kaikki Kampin keskuksen palvelut, päärautatieasema ja vartin kävelymatkan päässä niin työpaikka kuin Hietaniemen rantakin.

FullSizeRenderEikä ystävätkään ole kaukana. Oi tätä onnea.

Luokkakokous

   

Viime viikonloppuna olin kotikaupungissani Kokkolassa. Perjantai-illan vietin nuoruuden ystävien kanssa vanhalla tutulla mökillä, jossa vietimme teineinä monen monta kesäyötä. Tunnelma oli samalla lämpimän nostalginen ja kuitenkin niin kotoisa ja ajankohtainen. Kuin aika olisi pysähtynyt siellä vaikka muu elämä onkin edennyt niiden aikojen jälkeen hirmuista vauhtia. Siellä tunsi ikään kuin palaavansa juurilleen lataamaan pattereita muuta elämää varten.

Lauantaina meillä oli ala-asteen luokkakokous. Yhteishenki tuntui olevan juuri samanlainen kuin 14 vuotta sitten. Jotkut olivat muuttuneet paljonkin, toiset olivat juuri kuten olivat ennenkin. Olimme ilmeisesti yllättävänkin läheisiä tuolloin, koska vaikka aika oli hämärtänyt muistojani, riitti luokaltamme vuosien varrelta monenmoista tarinaa kerrottavana. Jotkut pitävät ehkä luokkakokouksia tilaisuutena vertailla saavutuksiaan elämän varrella, mutta en tuntenut lainkaan sellaista vertailuhenkeä tai kateutta mistään. Monet olivat loppujen lopuksi niillä raiteilla, joille olin osannut kuvitellakin heidän menevän. Joitain positiivisesti yllättäviäkin tarinoita oli ja puhuimme aika avoimesti elämän yllätyksistä, iloitsimme toistemme saavutuksista ja kannustimme toisiamme eteenpäin.

Minulle iski sellainen realisaatio, että en olekaan ala-asteen jälkeen ollut yhtä tiiviisti ja niin pitkän aikaa tekemisissä niin suuren ihmisryhmän kanssa. Ylä-aste ei ollut yhtä pitkä, lukiossa ei ollut luokkia, yliopistossa opiskelu on itsenäistä ja leireilläkin olen viettänyt vain kuukausia. Tätä luokkaa näin kuitenkin neljän vuoden ajan joka päivä. Ei ihme, että yhteishenki oli erityinen. Elämä oli kyllä niin erilaista silloin. Enkä yhtään ihmettellyt, että olimme opettajien kauhu kun katsoimme leirikoulusta tehtyä videota. Yhtä mielisairaalaa oli tuntui menon olleen yhtä soittoa. Huhhuh! Mutta näin pitkälle ollaan jo päästy, että kaikista tuli enemmän tai vähemmän aikuisia loppujen lopuksi!

 

Verolähettilään ensimmäinen virallinen blogikirjoitus

  

Bloggasin Verohallinnon Verona-blogissa. Kesän kuluessa tulen fiilistelemään siellä lisää Verohallinnon asioista. Eli, jos täällä näyttää hiljaiselta voi kuulumiseni tsekata sieltä. Kesä on nyt ollut niin täynnä menoja, etten ole ehtinyt päivittelemään, mutta terveisiä vaan Köpiksestä ja Virroilta! Ensi viikonloppuna minuun voi törmätä taas Turussa ja lauantaina RuisRockissa! Edessä on odotettu tyttöjen viikonloppu.

Hyvästit Turulle

Viikko sitten sunnuntaina jätin hyvästit Turulle. Hyvästit olivat odotettua vaikeammat. Olen kuitenkin asunut Turussa koko aikuisikäni, yhteensä kahdeksan vuotta. Turusta oli tullut kotini. Koko ydin-Turku on täynnä muistoja eri elämänvaiheistani. Olen asunut niin Piispankadulla, Tuureporinkadulla, Pispalantiellä kuin Vähä Hämeenkadulla. Vaikka välillä olen asunut ulkomailla tai muuten vain ollut enemmän muualla kuin Turussa, on turvasatamani jatkuvasti ollut siellä. Sinne olen aina palanut ja siellä minulla on ollut kaikki ystäväni, turvaverkkoni. Minulla ei ole mitään muuttamista vastaan, päinvastoin, otan elämänmuutokset vastaan innokkaana ja odottavaisena. Silti on haikea jättää taakseen opiskelukaupunkinsa ja samalla koko opiskeluelämänsä siellä. Pysähtyä paikoilleen en kuitenkaan voi, enkä halua.

Nyt elämäni on toistaiseksi täällä Helsingissä. Ihanassa pääkaupungissamme, mikä kuhisee uutta elämää ja uusia seikkailuja. Olen jo valtavan ihastunut Punavuoreen ja tunnen, että tulen viihtymään täällä vallan mainiosti. Edessä on ihana kesä. Uusiin ympyröihin, paikkoihin ja ihmisiin tutustumista. Uusissa työpaikoissa itseni haastamista. Uusien rutiinien muodostamista. Uusia kokemuksia. Kaikkea uutta, kaikkea hyvää. Ehkä pahaakin. Uusissa elämänvaiheissa ihmettelen aina kuinka elämä voikaan aina antaa niin paljon enemmän kuin on ajatellut. Aina kun luulee tietävänsä kaiken  jostain, ymmärtää ettei tiedäkään yhtään mitään.

Kiitos Turku ihanista vuosista! Kiitos Helsinki lämpimästä vastaanotosta! Tästä on hyvä jatkaa. Olen täynnä kiitollisuutta. On ihanaa olla elossa.

Uusi koti Punavuoressa

PunavuoriTuntuu hassulta. Minua odottaa pienen pieni koti ja työpaikka Helsingissä. Kuukauden päästä minulla ei ole enää lainkaan kotia Turussa. Jotenkin olen kauan tiennyt, että tulen jossain vaiheessa muuttamaan Helsinkiin työpaikan perässä, mutta nyt kun se hetki on tullut, tuntuu hassulta. Että oikeasti tulen jättämään Turun. Olen sentään asunut Turussa pian 8 vuotta. Turusta on tullut kotini ja on pysynyt kotinani vaikka välillä olen työskennellyt Raumalla, opiskellut Ruotsissa tai matkustellut enemmän kuin ollut kotonani. Turku on ollut latausasemani ja kotisatamani siitä lähtien kun muutin Kokkolasta pois vanhempieni luota “suureen maailmaan” kokeilemaan siipiäni. Turusta on tullut tuttu ja turvallinen paikka, missä muistoja löytyy ripoteltuina ympäri kaupunkia. Nyt muutan uusille tuntemattomille hoodeille, Punavuoren kadulle, jolla olen aiemmin käynyt vain eksyneenä. Enää lenkkipolkuni ei kulje Aurajokea vaan Suomenlahtea pitkin. Vielä en tietenkään voi varmuudella tietää kuinka kauan tulen asumaan Helsingissä, mutta ei ole mitenkään epätodennäistä, että siitä tulee uusi kotikaupunkini muutakin kuin täksi kesäksi. Jännittävää!

Vuoden verolähettiläs

Wow! Ihan mieletön päivä takana. Minut valittiin tänään Universumin Vuoden opiskelija-kilpailussa Vuoden verolähettilääksi. Olen suoraan sanottuna melko sanaton tällä hetkellä. Vuoden opiskelija-kilpailussa organisaatiot eri aloilta valitsevat lukuisista kilpailijoista ns. tulevaisuuden lupauksia kuten Vuoden finanssilupaus, IT-edelläkävijä ja tänä vuonna ensimmäistä kertaa Vuoden verolähettiläs. On suuri kunnia tulla valituksi tähän tehtävään lukuisten äärimmäisten ammattitaitoisten ja päämäärätietoisten kilpailijoiden keskuudesta. Top3:seen päätyivät lisäkseni myös Elina Mäkinen ja Tommy Rosenqvist. Vuoden verolähettiläänä tulen työskentelemään Verohallinnolla viestintätehtävissä. Tulen edustamaan Verohallintoa niin sähköisessä mediassa kuin erilaisissa tapahtumissa. Edessä on siis mieletön kesä ihan uudenlaisissa ja hauskoissa tehtävissä verohallinnossa. Erityisen innoissani olen tulevista tehtävistä startup-yritysten kanssa, mistä kirjoitan myös graduani. Lämmin kiitos kilpailun järjestäjille! On suuri kunnia voittaa tämä kilpailu.

Jännittäviä hetkiä ennen palkintojenjakoa.

Tilaisuudessa julkaistiin myös Universumin tekemä opiskelijatutkimus, minkä perusteella palkittiin myös Suomen parhaita työnantajia ja tutkittiin opiskelijoiden mielipiteitä ja toiveita tulevista työnantajistaan. Juridiikan suosituimmaksi työnantajaksi osoittautui Oikeusministeriö, Tuomioistuimet sekä asianajotoimisto Castrén & Snellman.

Erinäisten palkintojen jakamisen lisäksi työnantajakuvan kehittämisestä olivat puhumassa peliyhtiö Kingin Robert Käck sekä Universumilta asiantuntija Richard Mosley. Opin paljon uutta ja päivä oli äärimmäisen antoisa. Lisää kuvia tapahtumasta twitter-profiilissani, jota päivitin päivän mittaan.